Suomalaisia täällä ei kyllä näy missään! Mistähän johtuu...? Suomeenpaluutakin olen siis jo miettinyt ja laskeskellut. Tän pohjois/outback -reissun sekä Eastcoastin ja Hongkongin jälkeen kone laskeutuisi Helsinki-Vantaalle 2.8. Jos kaikki menee OK, siis. Koti-ikävä siis painaa pikkaisen, mutta vielä on paljon tekemistä ja nähtävää...ja poimimista :). Mutta varmaan vielä ainakin kerran ehdin mailata kuulumisia ja näin aionkin tehdä!

-keijo

Maaliskuu 2007.

Toowoomba ja salaattifarmi ovat nyt takanapäin ja ainoana muistona on nyt vihdoin se surffilauta, jota onkin tullut käytettyä ahkerasti! Eka pysäkki Toowoomban jälkeen oli tuttu Brisbane, jossa vietin muutaman päivän ja tuskailin kuinka paljon matkatavaraa on tullut otettua mukaan. Ja siis paljon sellaista, jolla ei tee yhtään mitään :( no on taas pikkaisen viisaampi.

 Brisbanen jälkeen jatkoin matkaa Sunshine Coastille, jossa oonkin ollut jo vajaat kolme viikkoa. Majailen Maroochydore nimisessa paikassa ja tää onkin todella mahtava. Ekat kaksi viikkoa olin toissa inkiväärifarmilla, eli puhdistin inkiväärijuuren kaikesta turhasta. Nopeaa liukuhihnahommaa eli aivan älyttömän tylsää, ja kaksi viikkoa olikin tarpeeksi... Sen jälkeen viikko vapaata, jonka käytin ahkerasti beachilla surffaillessa...tai harjoitellessa... Tällä hetkellä oon mansikkatiluksella, joka on tähän mennessä parasta hommaa: todella rentoa ja mukavaa, vaikka kyllä myös pikkaisen selälle rasittavaa, mut muuten OK. Tänään 20 backpackeria meni toiselle farmille samaan hommaan, mut yli puolet lopetti lounastaukoon mennessä, ku oli niin ärsyttävä pomo : ). Yhden päivän vietin Under Water Worldissa, jossa oli kaikenlaisia otuksia: muutama hirviökala muinaisajalta sekä vastalöydetty jättiläiskalmari, joka oli jäädytetty. Ja olihan se iso; laittoi taas miettimään mitä kaikkea valtamerissä vielä onkaan...

Hostellissa on aivan mahtavaa porukkaa!Suurin osa hengailee porukassa ja meno on loistavaa, kansallisuuksia on todella monta ja aina ärsyttää, kun joku joutuu lähtemään. Grillibileitä ja muita on niin tiuhaan tahtiin, et tylsäksi aika ei pääse millään!

Huomenna on tarkoitus lähteä Noosaan; surffilauta kainalossa tietenkin! Kaveri etsii töitä sieltä ja itse lahden lomailemaan. JOS huomenna ei ole töitä siis; sekin selviää tänään…

Jatkosta sen verran, että Maroochydoressa on vielä tarkoitus tehda töitä ja saastaa rahaa ja sitten onkin luvassa Fraser Islandin safaria ja Whitsundayssa purhehdusta. Ennen Cairnsia siis…  : )

-Keijo

24.01.2006

Moi!

Tässä blogissa on vähän kestänyt...on ollut tosi kiire ja koneelle pääsen vain kerran
viikossa... mutta mutta:

Byron Bayn jälkeen matka jatkui Brisbaneen, jossa tapasin kaukaisia sukulaisia ja pääsinkin heidän luokse asumaan. Byron Bayssa sain tilin tyhjäksi, joten tämä olikin parempi kuin hyvä :). Kaksi kuukautta vietin Brisbanessa. Aika kului töitä tehden skandinaavisessa leipomossa ja kitaraa soitellessa...täällä on jostain syystä iskenyt kova inspiraatio päälle: biisejä on tullut kovaa vauhtia...vielä kun saisi bändin kasaan...

Brisbanessa olen saanut paljon mahtavia ystäviä ja täytyy sanoa ettei täältä tee enää mieli lähteä mihinkään; tämä vaan tuntuu hyvältä paikalta olla... Töiden ohessa olen käynyt myös Surfer's Paradisella surffaamassa. Oon jopa tilannut oman surffilaudan, jonka saan helmikuun alussa. Se on hieno; odotankin kovasti, että pääsen kunnolla viettämään aikaa lisää vedessä :).

Joulu meni sukulaisten luona. Oli kyllä kiva ja erilainen: ilman lunta ja pakkasta. Tosin paikalliset valittaa, että täällä on ollut kylmä kesä: vain 25 astetta J. Uusi vuosi aloitettiin Caloundrassa kaverin penthousessa Cloundran beachilla. Sydneyn ilotulitteet katsottiin seinänkokoiselta tv:ltä :). Sää oli aivan mahtava; mieletön aloitus uudelle vuodelle, mutta ei lappilaista joulua voita kuitenkaan mikään...

Viime viikolla olin Planet Shaker –konffassa, joka on kristillinen  tapahtuma. Meno oli huimaa: musa mielettömän hyvää ja puhujat loistavia! Ja pakko sanoa, että toi tapahtuma on ollut reissun parasta antia. Sain ainakin itselleni todistettua, että sanonta:; ”ilo ilman viina on teeskentelyä” ei pidä paikkaansa J. Kaikenlaista hienoa tapahtui ja tuntuu, että koko mies muuttui J.

Tuon tapahtuman jälkeen etsin pari päivää töitä. Ensiksi olin menossa  Chinchillaan, eli kauas sisämaahan poimimaan vesimeloneita...no se ei kuitenkaan onnistunut...seuraava kohde oli Bundaberg ja tomaatit...no sekaan ei onnistunut...lopulta sitten sain töitä Toowombasta, mikä on noin 100km Brisbanesta länteen.

Siellä olen nyt leikkaamassa salaattia isolla farmilla. Kolme päivää olen nyt ollut työssä ja saldona sairaan kipeät jalat: hyvä, että pystyy edes käveleen. Niskakin on palanut, kun on ollaan koko päivä auringossa..  Herätys on 4.30. Farmi sijaitsee 15km Toowombasta. Autoa ei ole, kuin ei myöskään puhelimessa kuuluvuutta tai nettiä. Kaupunkiin pääsee kerran viikossa, mutta näillä mennään. Asun isossa talossa japanilaisen ja ranskalaisen tytön sekä kahden italialaisen pojan kanssa. Kovin on rentoa porukkaa ja hyvä meininki. Sopimus on kuukauden pituinen, eli sen verran pitää olla töissä. Vaikka kyseessä onkin salaatti, niin voin kyllä vakuuttaa työn olevan hyvin rankkaa: kova  kiire ja huono asento yhdistettynä tarkkaan työnjälkeen= huh! Mutta pääasia toki on, että on töitä. Suurin porkkana on, että tämän jälkeen saan maksettua sen surffilaudan ja sitten oonkin taas meressä...

Haaveena on myös saada viisumi toiseksikin vuodeksi. Se tarkoittaa, että täytyisi
tehda kolme kuukautta sadonkorjuuhommia, tai muuta farmityötä, joka kyllä tässä vaiheessa tuntuu aika kovalta haasteelta. Mutta ehkä se siitä...

Tiivistettynä aika Byron Bayn jälkeen on siis ollut rauhallisempaa, mutta silti mielenkiintoista. Työskennelläkin kun pitää, jotta voi taas puuhastella kaikkea muuta mukavaa. Reissaamaahan tänne on tultu, mutta työt senkin mahdollistavat. Ensi kerralla taitaakin olla enemmän kerrottavaa

-keijo

10.11.2006. No niin...ensimmäisen matkablogin aika :) Hurjasti on ehtinyt tapahtua siitä kun lähdin Suomesta 4.10.06. Kirjoitan tätä blogia aurinkoisessa Byron Bayssa jonne saavuin viime perjantaina, eli toissapäivänä. Takana 2 kuumaa päivää beachilla surffaten ja ottaen aurinkoa!

Suomesta lensin siis Lontoon kautta Hongkongiin, jossa vietin todella mahtavan viikon. Edellinen visiitti kyseisessä kaupungissa kesti 6 kuukautta, vuonna 1990. Yllätyin kuitenkin kuinka paljon paikkoja vielä muistin. Kaiken kaikkeaan aivan mahtava kaupunki jonne mieli tekee takas :)

Hongkongista lähdin 11.10.06 ja määränpää mikä muukaan kuin itse Sydney.  9-tuntisen sekä vähäunisen lennon jälkeen saavuin perille ja fiilis oli outo: päällä shortsit ja t-paita, mutta sää oli kaikkea muuta kuin lämmin, ja kysymys oli  tietenkin: ”oonko tullu takas Suomeen?”.

Ensimmäinen homma Australiassa oli kaksiviikkoinen ja intensiivinen kielikurssi English Language Companyn tiloissa. Kielikoulu oli aivan mahtava ja  luokkakaverit loistavia. Oli kiva palata kouluun muutaman vuoden tauon  jälkeen :) Harmitti 2vkon jälkeen lahtea pois mutta luultavasti parempaa olisi tiedossa.

Sydney:ssä ehdin tehdä paljon kaikkea pientä ja kaupunkielämä tuli tutuksi. Pääsin myös käymään pari kertaa suomalaisen kaverini luona Blue Mountaisilla, jossa nähtiin muun muassa villikenguruita. Huvittavin näky olikin se, kun kaksi tappeli keskenään; näytti enemmän kickboxingilta; nyrkit heilu ja potkuja tuli puolin jos toisin, ja kaiken  sain vielä nauhalle :)

Kielikoulun jälkeen seuraava reissu oli Uuteen-Seelantiin muutamaksi päiväksi. Menin sinne suomalaisen kaverin kanssa, lähinnä matkaseuraksi, jotta hän saisi uuden turistiviisumin. Lensimme Christchurchiin, josta vuokrasimme auton neljäksi päiväksi. Ajoimme eteläsaaren ympäri ja tämä olikin ehdottomasti paras reissu ikinä! Pääsimme käymään Edorasilla joka on tuttu Sormusten Herran Kahdesta Tornista, seka Pelennorin kentällä (Kuninkaan Paluu); itse kun olen fanaattinen Sormusten Herra -fani. Uuden-Seelannin maisemat on kyllä täysin ylivertaisia muihin paikkoihin! Päätinkin että sinne on Pakko päästä uudestaan, toivottavasti vielä tämän vuoden aikana. Autolla sai itse päättää aikataulut, paikat minne mennä ja on muutenki kivempi matkustaa. Sain myös ekan kokemuksen ajosta tien väärällä puolella, johon kylläkin
totuin yllättävän nopeasti. Paluu Uudesta-Seelannista oli hieman ankea, olihan reissu onnistunut kaikin puolin loistavasti, mutta onneksi tuleva SurfCamp –surffauskoulu piristi mieltä.

Ensimmäiset neljä päivää SurfCampista vietin 7mile Beachillä, kahden tunnin ajomatkan päässä Sydney:stä. Porukka oli loistavaa ja paikka aivan mainio, tosin ainoa miinus oli huono sää joka vaivasi meitä suurimman osan ajasta. Jo ekan oppitunnin aikana kaikki seisoi laudan päällä ja hauskaa oli. Itse olin kokeillut aiemmin surffausta yksin Bondi Beachilla huonoin seurauksin: aallot aivan liian isoja ja eihän minulla ollut oikeastaan mitään tietoa koko touhusta. SurfCamp olikin siis kullankallis. Taitojen kartuttua isompia aaltoja vaan kehiin, ja kyllähän sitä sitten huomasi kuinka nopeasti siihen pääsi sisälle.

Yksi karu kokemus oli herätä viideltä aamulla surffaamaan sateiseen ja kylmään ilmaan sekä laittaa valmiiksi nihkeä märkäpuku päälle, mutta onneksi kaikki porukasta oli fiiliksessä mukana :). Jäipähän ainakin muistoja. Neljän päivän surffausopiskelun jälkeen suuntana oli Byron Bay, jonne ainoastaan minä ja toinen suomalainen lähdettiin. Haikeat oli fiilikset kun hyvä porukka hajosi.

Täällä on nyt tullut surffattua ja kokeiltua oikean surffarin-elämää: Itse vastuussa itsestä : ). Positiivista on ainakin se, että opin kääntymään yksin aalloissa! Kielteiseksi voisi laskea grillaantuneen nahan.

Mahtavaa on kyllä ollut tämä täällä vietetty aika, vaikka välillä on pieni koti-ikävä tullutkin: lappilaisena normaalisti odottaisin jo lunta ja pakkasta ja  snoukkausta. Nyt ei ole kuitenkaan siitä pelkoa, sillä täällä on kuuma ja aurinkoista ja surffausta. Ei paha  ollenkaan :) Matka jatkuu ja seuraava paikka taitaa olla Surfer's paradise tai Gold Coast  ja lopulta Brisbane. Mutta Kiitos WTC ja Uusi Kiss, kun toteutitte unelman  josta oon vuosia haaveillut :) Mieletön kokemus vaikka oon ollu vajaan kuukauden reissussa.

-Keijo

Moikka vaan ja terveisia siis taalta (talla hetkella ei niin aurinkoisesta) Sydneysta! Noin puolentoista viikkoa on taalla takana ja oikein hienoa aikaa on ollu. Nyt sita vasta rupeaa ymmartamaan, etta mihin maailman kolkkaan sita on oikein tultu. Alussa sita ei oikein meinannut kasittaa millaan, etta
on niin kaukana, vaikka edessaan naki oopperatalot ja Harbour Bridget, ym. Nyt tuntuu silta, etta alkaa se oikea arkikin pikkuhiljaa koittamaan. Tahan asti kaikki kun on oikeestaan tuntunut vaan lomalta. Samalla alkaa myos
oikea sopeutuminen ja huomaan ittessani ehka pienia sopeutumiseen liittyvia oireita, vaikka aluks luulin skipanneeni sen vaiheen ihan kokonaan. Toisaalta se voi olla kylla ihan silkkaa vasymystakin, koska aika hektista aikaa naa pari viikkoa on ollu.

Ekat nelja paivaa, jotka asuin siis hostellissa meni kylla lahes taysin bilettaessa. Naurettiinkin yhen suomalaisen tyton kanssa, etta ehdittiin olla jopa 6 tuntia Australiassa, kun oltiin jo ekan kerran baarissa. :) Aika paljon tahan alkuun on tutustunut pelkkiin suomalaisiin, mika on kylla aika saali, koska ei tanne asti kai pelkastaan suomalaisiin oo tultu tutustumaan. Mutta aika paljon ihmiset tuntuu hakeutuvan 'omiensa pariin.' Britteja taalla tuntuu olevan tosi paljon backpackereina, samoin kun hollantilaisia ja etenkin saksalaisia! Ne sanoo ittekin, etta niita on ihan liikaa.
Pikkuhiljaa porukat rupee kuitenkin hajoilemaan, kun ihmiset lahtee kuka mihinkin. Huoneissa tosin tutustuu hyvin muihinkin kansallisuuksiin. Tapasin mm. pari tosi mukavaa ranskalaista ja aivan ihanan irkkujatkan. Mutta ihmisia tulee ja menee jatkuvasti. Sita se backpacker-elama tuntuu olevan.

Talla hetkella mie oon palannu takas koulunpenkille, kun kayn kahden viikon kielikurssia. Viikko on nyt takana, toinen viela edessa. Ihan tosi kiva opiskella englantia pitkasta aikaa ja etenkin ihan tosi lepposassa ryhmassa ja tosi mukavien opettajien johdolla, mutta kylla taakin aika rankalta tuntuu, kun ei oo tottunu aamuheratyksiin. Ja kai toi alkuviikko ja aikaerot ym, painaa viela taustalla. Myos toi englannin kieli tuntuu tossa ryhmassa aika haasteelliselta, kun toiset, jotka kay ihan ihmeen pitkia kursseja (4viikosta eteenpain) tuntuu olevan jo ihan tosi edistyneita. Ne vaan heittaa lappaa keskenaan jatkuvasti, kun mie vasta totuttelen sujuvaan
keskusteluun. Viela on siis vahan hiljasta, mut kylla taa tasta lahtee! ;)

Tan kielikurssin ajan mie asustelen australialaisessa perheessa. (Tulee mieleen EF:n Lontoon ajat..) Talla hetkella perheessa tosin asuu vaan aiti, mie ja japanilainen vaihto-oppilas Kenji. :) Tytar lopetti just lukion ja lahti kesaloman viettoon pohjoisrannikolle. Ihan mukavaa taallakin on ollu
ja tosi ihanaa saada oma vaatekaappi ja kamat ulos rinkasta, mutta jotenkin sita kuitenkin kaipais omaa kamppaa tai sitten tuota hostelliasumista. Perheessa asuminen on kuitenkin aina toisten ehdoila elamista, vaikka saankin menna ja tulla miten haluan. Tan tokan kielikurssiviikon jalkeen on kylla korkea aika hankkia kamppa ja toita mikali mielin jaada joulun ajaks
Sydneyyn.

Joulu on aarimmaisen suosittua aikaa viettaa Sydneyssa.
Ilmeisesti kaikki haluaa viettaa joulun pyhat ja etenkin uuden vuoden kuuluisalla Bondi Beachilla. Jo pelkastaan backpackereiden lukumaara voi nousta kymmeniin tuhansiin. Kilpailu tyopaikoista voi siina tapauksessa olla aika kovaa. Ja kaiken lisaks paikallisten paaasiallinen kasalomakausi on
15.12-15.1, jolloin tyot esim. tehtaissa vahenee, niin tyopaikka voi tosiaan olla aika kiven alla. Mut katotaan miten kay. Onneks on toi Work & Travelin toimisto apuna, ja se on kylla ihan tosi suuri apu ollu tahankin mennessa. Ei itte ois mitenkaan pystyny selviamaan tuosta alun paperihommasta kaiken verotuksen ym. asioiden suhteen. Ja kaiken lisaks siella tyoskentelee tosi lepposaa porukkaa, jotka jarjestelee kaikenlaista vapaa-ajan ohjelmaakin. Mutta sitahan naa aussit tuntuu olevan, tosi huoletonta ja avuliasta porukkaa. :) Ja koskaan ei unohdeta mainita, jos johonkin sisaltyy 'free
beer'. (Eli siis lahestulkoon kaikkeen. Mut aina ei niin ilmanen
kuiteskaan.)

Miun tan hetkinen suunnitelma ois pysytella Sydneyssa ja totutella tahan elamiseen talla puolella maapalloa nyt siis tan joulun yli ja ehka tammikuunkin viela ja lahtea sitten vasta reissaamaan. Tosin tuntuu, etta koko Australia on niin taynna mahollisuuksia, etten tiia, miten naa 8kk oikein riittaa kaiken nakemiseen ja tekemiseen, mita haluis tehda ja nahda. :) Jo pelkan tan ihmeellisen ja eriskummallisen luonnon takia (joka on muuten kaupungissakin tosi eksoottinen) vois kiertaa koko mantereen ympari. Muutama paiva sitten, kun kaytiin Sydney Aquariumissa, nain elamani mm. ensimmaisen vesinokkaelaimen. :) Aika pieni epeli se sellanen on. Se oli
muutenkin koko paikka tosi upea. Haita ja kaikkea. Jotenkin tuntuu etta jo pelkasta Sydneysta loytyy joka paiva jotain uutta. Taa kaupunki on ensinnakin tosi iso, mutta ei laheskaan niin metropoli ku aluks luulin. Tunnelma taalla on jotenkin tosi rento. Pilvenpiirtajatkaan ei oo niin kauheen korkeita. Parasta tassa varmaan on, kun taalta loytyy niin paljon erilaista. Loputtomiin shoppailumahdollisuuksia (onneks on toi tila rinkassa ja rahavaratkin aika rajalliset), mielettomia biitseja ja ihan mielettoman natti satama-alue, Darling Harbour, joka sekin on tosi iso. Mutta ennen kaikkea taalla on ihan tosi hyvannakosia miehia! ;) Mutta taytyyhan surffikansan olla aika edustavaa, sehan on selva.. Ilmoissa ois tosin viime aikoina voinu olla parantamisen varaa, kun jonkun verran on tullu sadetta ja ilmakin on ollu vahan viilea. Esim. eilinen paiva oli koko Australian historian kylmin marraskuussa, vaan jotain +16. Mutta muuten on ollu semmosta +25 molemmin puolin, joka on kylla ihan kiva noin marraskuun lampotilaks. :) Taalla oli joulun avaus pari paivaa sitten, mutta jotenkin ei noi joululaulut kuulosta kauheen uskottavilta ostoskeskuksissa.

Mutta joo, tassa naa nyt suurinpiirtein oli, miun alkuajan kuulumiset taalta. Tulihan tata tekstia taas, mut seuraavalla kerralla sit vahemmin. Kai. :)

Oikein hauskaa talven alkua kaikille! :) Siella on vissiin jo luntakin...

Siitä on jo aikaa kun viimeksi kirjoitin, mutta täällä on ollut todella paljon tekemistä! Tässä kuitenkin viimeisimmät kuulumiseni "Down Underista". Paras kokemukseni alkoi Coffs Harbourista, kotini täällä. En osaa edes kuvailla mikä minua odotti kun suuntasin matkani kohti Coffs Harbouria. Ian, Aussitel -hostellin johtaja haki minut bussiasemalta. Hän puhui minut heti ynpäri, kuinka Coffs Harbour on paikka, jossa kannattaa viipyä pidempään ja tietysti paikka, jossa täytyy ehdottomasti suorittaa sukelluskurssini! Coffs on listattu yhdeksi parhaista ja edullisimmista paikoista sukeltaa, mikä on totta. Ilmoitin itseni heti 4 päivän sukelluskurssille.

Mikä uskomaton maailma onkaan vedenpinnan alla. Aivan kuin olisin löytänyt itseni Nemoa etsimässä -elokuvasta! Näkyvyys oli 20 metrin päähän, vesi oli kristallinkirkasta ja miljoonia erilaisia kaloja ui ympärillämme, valtavia kilpikonnia, mantoja ja mitä uskomattomin hietahai! Nähdessään useita metrejä pitkän valtavan kokoisen hain uimassa ohitse vain muutaman metrin päässä ei voi muuta kuin pidätellä hengitystään, jota ei saa tehdä sukeltaessa. Mutta kun näkee hain niin läheltä, ja useita muita haita taustalla hermostuu vielä enemmän ja menettää kontrollin kaikkeen muuhun. Ensimmäisenä mieleeni tuli elokuva tappajahai. Aloin hyräillä sen hirveää tunnusmusiikkia mielessäni, ja mietin, että olenko seuraavana päivänä ruokalistalla. Rauhoituttuani aloin nauttia näkymistä. Miten upeita olentoja ne olivatkaan! Ne purjehtivat ohitse kuin suuret varjot, eivätkä tehneet kenellekään pahaa. Nämä hietahait olivat uskomaton näky! Kunnioitin niitä suuresti. Ne pitivät etäisyyden, mutta annoin niiden tulla niin lähelle kuin mahdollista. Vaikka vain olin rauhallisesti, kiitin Jumalia siitä, ettei se ollut suuri valkohai, olisin kupsahtanut siihen paikkaan.

Asuin Aussitel hostellissa. Jo ensihetkestä lähtien sen ihana ilmapiiri ja mukavat ihmiset tekivät minuun suuren vaikutuksen. Se on paras hostelli, johon olen jalallani astunut ja he tarjosivat minulle suurenmoisen työn. Minusta tuli Aussitelin uusi tapahtumien järjestäjä, mikä oli unelmatyö. Minä organisoin aktiviteettejä backpackereille, jotka yöpyivät hostellissa. Katsoin, että he viihtyivät ja viipyisivät pidempään. Minä tein hyvää työtä ja viihdyin. Organisoin joka päivä jotakin, surffausta, koskenlaskua, melontaa, ratsastusta sademetsässä, nelivetoautolla retkiä vuorille, uimme vesiputouksilla, kävimme karting-radalla, harrastimme syvänmerenkalastusta, kengurumatkoja, meksikolaisia iltoja, juhlailtoja... lista voisi jatkua äärettömiin. Sain tehdä kaikkea, mitä halusin ja niin paljon kuin halusin ja kaikki oli ilmaista!! Asuin myös ilmaiseksi ja sain pientä taskurahaa. Tapasin paljon uusia ihmisiä, meistä tuli ystäviä, he ovat perheeni, viivyimme kaikki kokonaliset kolme kuukautta. Coffs Harbour on itärannikon helmi!

Vierailuni lopulla Coffsissa järjestettiin suuret chilikarnevaalit. He olivat ilmoittaneet kilpailusta, jossa palkittiin paras chilihattu- ja puku. Me päätimme osallistua. Kävimme ostoksilla kirpputorilla, ostimme kaikenlaisia halpoja tilpehöörejä hattuihimme sekä myös chilejä. Istuimme koko illan yhdessä nypläten hattujamme. Vaikka kaikki oli vain leikkkiä, me aioimme tehdä seuraavasta päivästä ikimuistettavan. Minun hattuni valittiin finaaliin, minusta otettiin kuvia eri lehtiin ja minä voitin hattukilpailun! Tosi siisti juttu!

Lehdet kirjoittivat "Suomen hattu oli HOT!". Minä sain ensimmäisen palkinnon, helmikaulakorun sekä rannekorun, joilla on arvoa $1000. Todella uskomatonta! Tämä oli upea päätös minun ja perheeni ajalle Coffs Harbourissa.

Kolme kuukautta oli kulunut, säästöt olivat ehtyneet ja meidän täytyi lähteä eteenpäin löytääksemme työtä. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja minulla oli suuri pala kurkussani. Oli niin surullista jättää häähyväiset kaikille ja kaikelle turvalliselle ja toiselle kodille. Oli kuitenkin pakko. Lähdimme neljän hengen seurueessa ja olimme valmiita uusiin siekkailuihin. Coffs Harbour ja Aussitel hostelli tulevat aina olemaan mielessäni. Suosittelen kaikille vierailua Coffs Harbourissa ja yöpymään Aussitel hostellissa!

Work & Travelilla on todella hyvä maine täällä ja näin minäkin olen kokenut asian. Reissuni Work & Travelin kautta on sujunut hyvin mutkattomasti. Kaikki on ollut hyvin järjestetty ja suosittelen kaikille lämpimästi. Kiitos koko vuoden kestäneestä mahtavasta matkasta!

Nyt kaikki ovat varmasti tähän mennessä jo nukahtaneet. Niille, jotka jaksoivat lukea tarinani loppuun haluan sanoa, jos harkitset lähtöä Asutraliaan, älä mieti enää, vaan pistä tuumasta toimeksi ja lähde matkaan! Aivan mahtava maa, miljoonia mahdollisuuksia, loputtomasti paikkoja, joissa vierailla ja uusia ystäviä joka suunnalla... Come downunder!!!

Voikaa hyvin!

Petra

Olen nyt ollut reissussa helmikuusta lähtien ja tämä on ollut aivan uskomaton seikkailu! Olen viihtynyt todella hyvin, ja matkani on kuitenkin vasta aluillaan. Lensin Suomesta Kööpenhaminan kautta Bangkokiin, jossa kone teki välilaskun, ja sieltä jatkoimme matkaa suoraan Singaporeen. Lentomatka sujui hyvin, ja mikä lämpöaalto iski vastaan kun vihdoin saavuimme Singaporeen. Minulla ja matkaseurueellani oli eri lennot Suomesta, mutta tapasimme Singaporen lentokentällä.

Seuraavana päivänä pakkasimme kaikki tavaramme ja suuntasimme Singaporessa asuvan tuttavamme luokse. Hän majoitti meidät loppuajaksi, joten meidän ei onneksi tarvinnut maksaa majoituksesta. Oli tukahduttavan kuumaa ja hiostavaa joka päivä, lämpötila oli n 35 astetta ja ilma seisoi paikallaan, mutta minä en valittanut kun kuulin millainen ilma on Suomessa, päinvastoin nautin täysin siemauksin.

Singapore on aivan mahtava kaupunki. Muiden backpackereiden mukaan Singaporessa kannattaisi viettää ainoastaan muutama päivä, mutta me pidimme maasta todella paljon, ja jäimmekin sinne yli viikoksi. Singapore ei ole maailman halvimpia maita, mutta etsivä löytää paikat joissa selviää vähäiselläkin rahamäärällä.

Kävimme Chinatownissa, jossa parasta oli istua joen varressa ja rentoutua pienen purtavan ja oluen parissa. Kävimme Little Indiassa basaareilla ja markkinoilla, Orchard Streetillä shoppailemassa sekä yösafarilla. Jännittävää! Menimme köysiradalla mahtavalle Sentosan saarelle, olimme beachilla ja illalla näimme huikean valoshown. Sentosa on todella kaunis saari.

Päätimme käydä myös Kuala Lumpurissa, joten hyppäsimme bussin kyytiin, joka ei yllätykseksemme maksanut mitään. Maisema matkan aikana oli kuin suoraan postikortista, aivan uskomattoman kaunista. Malesia on myös tutustumisen arvoinen maa, erittäin halpa, ja Kuala Lumpur mukava kaupunki. Pyörimme kaupungilla ja kävimme Twin towerissa.. Oli pieni pettymys että pääsimme vain rakennusten välissä olevalle sillalle asti, mutta ihan ok kun se oli ilmaista. Olimme Malesiassa ainoastaan kaksi päivää. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin kohti Singaporea, sillä lentomme Sydneyyn lähestyi kovaa vauhtia.

Päästyämme takaisin Singaporeen valmistauduimme viimeiseen iltaamme, ja halusimme viettää sen sisätiloissa New Asia Barissa. Todella hieno paikka. Hissi vie asiakkaat ylös 72:een kerrokseen ja drinkkiä nautiskellessa saa samalla nauttia aivan fantastisesta maisemasta! Sunnuntaina istuin lentokoneessa matkalla kohti Sydneytä. Aasian matkamme oli kestänyt 10 päivää. Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta se saa jäädä seuraavaan reissuun.

Lento Sydneyyn sujui hyvin. Minua oltiin vastassa lentokentällä ja sain kyydin Base hostelliin, joka tulisi olemaan kotini ensimmäisten neljän päivän ajan. Joka puolella oli backpackereita, ja kaikilla oma tarinansa. Base hostelli sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, ja mikä upeinta, siellä tapaa todella paljon uusia ihmisiä. Tapasin jälleen matkaseurueeni ja yövyimme Base hostellissa minun neljän päivän ajan.

Kävelimme ympäriinsä Darling Harbourissa, aivan uskomaton paikka. Paikka on aivan täynnä turisteja, mutta tunnelma on mitä mahtavin. Base hostellissa vietetyn ajan jälkeen suuntasimme Kings Crossiin ja hieman halvempaan hostelliin. King Cross on juuri sellainen paikka joksi sitä kuvaillaan: halpa ja täynnä backpackereita, eikä ehkä maailman turvallisin paikka. Kannattaa pysytellä porukassa sen sijaan että liikkuisi yksinään. Pubeja on loputtomiin ja halpaa ruokaa on saatavilla joka kadunkulmassa, muuten Sydney on suhteellisen kallis kaupunki.

Jo ensimmäisen Sydneyssä vietetyn viikon jälkeen tunsin oloni kotoisaksi, ja sunnuntaina lähdin bussilla kohti Mosmania Sydneyn pohjoisosassa, jossa isäntäperheeni kielikurssini ajan asui. Mosman on ihana paikka, ja isäntäperheeni oli todella mukava. Perheeseen kuului äiti ja 13 –vuotias tytär. Mosman sijaitsee 60 m merenpinnan yläpuolella ja näkymät ovat huikeat. Menin joka päivä veneellä kaupungin keskustaan, sekä Harbour bridgen että oopperatalon ohi, ja keskustasta kävelin kouluun. Voiko päivä paremmin alkaa…

Olin kielikurssilla kaksi viikkoa ja tapasin siellä todella paljon uusia ihmisiä, lähinnä saksalaisia ja aasialaisia. Opettajatkin olivat todella hyviä. Koulun jälkeen lähdimme yleensä johonkin rannalle, joko Bondiin, Cogeen tai Manlyyn. Näistä kolmesta Manly oli ehdoton suosikkini. Aallot olivat todella korkeita ja ranta hieno. Manly beach ja Palm beach ovat melkein yhtä ihania, mutta Palm Beachille on kahden tunnin bussimatka Sydneystä…
Bondi beachillä on jokaisen ehdottomasti käytävä, vaikka se ei ole läheskään niin hieno kuin Manly. Bondi on täynnä turisteja ja McDonalds pilkistää taustalla kerrostalojen keskellä… Ei ollenkaan minun tyyliseni ranta.

Manly beachilla vuokrasimme kanootit, ja näin pääsimme käymään sellaisilla rannoilla joille pääsee vain veneellä. Suosittelen lämpimästi. Samana päivänä olimme myös snorklaamassa rannalla, ja sillä hetkellä kun olimme menossa veteen haihälytys alkoi soida! Rannan lähistöllä oli nähty haita, ja kaikki ihmiset ryntäsivät hirveää vauhtia pois vedestä. Yläpuolellamme kierteli helikoptereita ja ranta oli täynnä hengenpelastajia.

Odotimme hetken aikaa, ja kun muut ihmiset alkoivat palata takaisin veteen, mekin päätimme tehdä samoin. Hyppäsimme veteen ja ehdimme snorklata ehkä kymmenisen minuuttia, kun kuulin kaverini huutavan minulle että vedessä on hai! Adrenaliini nousi ja juoksin hullun lailla nopeasti pois vedestä! Minulla oli niin kiire pois etten ehtinyt nähdä haita, mutta pelkkä tieto siitä että olin vedessä samanaikaisesti riitti minulle...

Kahden viikon kielikurssini jälkeen oli vuorossa eniten odottamani Jackaroo & Jillaroo koulu Leconfieldissä. TÄMÄ ON EHDOTON JUTTU KAIKILLE JOTKA PITÄVÄT HEVOSISTA! Koulun päätyttyä palasin takaisin kyyneleet silmissäni. Kaipasin hevosia, ihmisiä, maisemaa, ja halusin vain jäädä pidemmäksi aikaa. Tämä oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista viikoista. Viime viikon sunnuntaina ajoimme Tamworthiin bussilla ja yövyimme YHA hostellissa, ja jo bussissa tapasin taas todella paljon mukavia ihmisiä.

Maanantai-aamuna meidät haettiin hostellilta, ja kävimme kaupassa ostamassa viikon ajaksi kaikki tarpeelliset tavarat. Perille päästyämme kävimme läpi kaikki paperihommat ja sen jälkeen kaikki saivat oman hevosensa. Satuloimme hevoset ja lähdimme kahden tunnin ratsastusretkelle, aivan mahtava tunne. En ole koskaan ratsastanut niin upeissa maisemissa. Maisema on täynnä niin jyrkkiä kukkuloita ja laaksoja että on aivan uskomatonta että hevoset selviävät moisesta.

Olen tehnyt kaikkea sitä mitä olen aina halunnut tehdä. Hevoset ovat paremmin koulutettuja kuin mitkään hevoset joiden kanssa aikaisemmin olen ollut tekemisissä, ja niillä oli ilo ratsastaa. Meillä oli mm lassokilpailuja ja opettelimme myös kengittämään hevosia. Keräsimme lampaat yhteen ratsailla, sen jälkeen menimme itse hakaan lampaiden kanssa ja jokainen otti kiinni oman lampaansa, käänsi sen selälleen ja tarkisti sekä hampaat että sukupuolen. Muutamat lampaat otimme mukaamme ja saimme opetella villan keritsemistä. Todella hauska ja mielenkiintoinen päivä. Yksi lammas teurastettiin, ja me saimme nähdä miten se tapahtuu. Todella epämiellyttävä näky, mutta lampaanlihaa riitti koko viikoksi.

Yhtenä päivänä lähdimme myös paimentamaan lehmiä ja vasikoita, ja se oli yksi parhaita päiviä. Paimensimme ne hakaan ja paritellen kaikki saivat yrittää painia yhden vasikan maahan, ei mikään maailman yksinkertaisin homma. Minun tehtäväni oli tarttua hännästä kiinni, ja ette arvaakaan kuinka vahva pieni vasikka voi olla! Meidän kesti 20 minuuttia saada vasikka selälleen. Tämän jälkeen tarvittiin kolme vahvaa miestä saamaan yksi isommista vasikoista maahan kastrointia varten, ei mikään kaunis näky. Ilman puudutusta intiimit osat leikattiin irti, paloiteltiin ja laitettiin hattuun kotiin viemistä varten.. Kaikki halukkaat saivat myöhemmin maistaa grillattuja vasikan sukupuolielimiä…. Hmm.. Aikamoinen Fear factor –tunnelma, mutta kokeilin kuitenkin. Pahinta ei ollut maku vaan yleensäkin pelkkä ajatus siitä mitä oli suuhunsa tunkemassa. Vettä oli jälkeenpäin juotava paljon.

Joka ilta istuimme nuotion ympärillä olutta nautiskellen, ja tutustuimme kaikki toisiimme. Yhden yön nukuimme jopa makuupusseissamme taivasalla tuikkivien tähtien alla. Aivan mahtavaa. Perjantaina teimme viimeisen ratsastusretken ja jälkeenpäin menimme hevosten kanssa uimaan…Uskomaton kokemus. En ollut ikinä kokeillut tällaista aikaisemmin, mutta suosittelen lämpimästi kaikille jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Samana iltana pakkasimme kaikki tavaramme kasaan, ja suuntasimme koko porukalla kohti kaupunkia viettämään viimeistä iltaa yhdessä. Todella hauska ilta, mutta kurjaa hyvästellä kaikki uudet tuttavuudet.

Mutta minun seikkailuni jatkuu, ja tällä hetkellä olen takaisin Sydneyssä, mutta vain viikon ajan. Jackaroo & Jillaroo –kurssin myötä sain töitä hevospoolofarmilta. Kahden kuukauden ajan tulen asumaan isäntäperheen luona, ja autan heitä hevosten hoitamisessa ja saan myös ratsastaa. Tulen olemaan mukana poolokilpailuissa valmistellen hevoset kilpiluja varten. Työnantajani tarjoaa minulle majapaikan sekä ruoan, ja tämän lisäksi saan pientä taskurahaa. Odotan jo todella innolla. Ennen sitä lähden vielä Blue Mountaineille…

Work & Travelilla on todella hyvä maine täällä, ja näin minäkin olen kokenut asian. Reissuni Work & Travelin kautta on sujunut hyvin mutkattomasti, kaikki on ollut hyvin järjestetty, ja suosittelen kaikille lämpimästi. Kiitos koko vuoden kestävästä mahtavasta matkasta!

Nyt kaikki ovat varmasti tähän mennessä jo nukahtaneet, mutta niille jotka jaksoivat lukea tarinani loppuun haluan sanoa että jos harkitset lähtöä Australiaan, älä mieti enää vaan pistä tuumasta toimeksi ja lähde matkaan! Aivan mahtava maa, miljoonia mahdollisuuksia, loputtomasti paikkoja joissa vierailla ja uusia ystäviä joka suunnalla… Come down under!!!!!

-Petra-

10 kuukauden matka reppureissaajana on pian takana. Tuntuu jotenkin erikoiselta lähteä takaisin kotimaahan Suomeen ja jättää taakse kaikki tämä Australian hienous. Tuntuu kuin jättäisi taakse toisen elämän. Uudet ystävät ovat varmaankin ne tärkeimmät,  jotka tänne jäävät.

Australia-matkan suunnitelmat lähtivät käyntiin puoli vuotta ennen lähtöä, kun huomasin ilmoituksen mahdollisuudesta lähteä tänne kenguruiden maahan vuodeksi työskentelemään ja matkustelemaan Working Holiday -viisumilla. "Matkalla tapaisi varmasti uusia ihmisiä, saisi nauttia australialaisten ainutlaatuisesta elämäntyylistä, loputtomasta vapaudesta ja jatkuvasta auringonpaisteesta! Kyse ei siis ole vain muutaman viikon lomasta vaan seikkailusta.” Nämä olivat ensimmäiset ajatukset mielessäni.

Päätin lähteä maailman toiselle puolelle Work&Travel Company -järjestön kautta. Perheenikin tuntui hyväksyvän päätökseni positiivisin mielin kun he tiesivät, että takanani oli järjestön turva. Vaikka olenkin matkustellut Euroopassa, turvallisen matkan päässä kotimaasta Sydney tuntui niiden rinnalla huomattavasti jännittävämmältä ja haastavammalta. Pitkä matka vasta aluillaan ilman perhettä ja ystäviä loi suurta itsenäisyyden tunnetta heti alkumetreillä.

Aloitin matkani melkein 10 kuukautta sitten saapumalla koleana maanantai-aamuna Sydneyyn. Heti seuraavana päivänä Work&Travel Company piti orientaatio-tilaisuuden keskustassa sijaitsevassa toimistossa. Saimme tietoa työntekoon liittyvistä asioista, kuten verotuksesta ja työmahdollisuuksista. Paikallisen pankin edustaja oli hoitanut valmiiksi pankkitilin avauksen ja saimme automaattikortit. Yhteydenpitoa varten avasimme paikallisen operaattorin prepaid -liittymät kännyköihimme. Work&Travel Companyn omalta "aktiviteetti vastaavalta" saimme hyviä vinkkejä ja tarjouksia kaikkeen mahdolliseen tekemiseen juhlimisesta surffaamiseen.

Ensimmäiset päiväni vietin keskustan youth-hostellissa ja samalla etsimme ystäväni kanssa vuokra-asuntoa. Tarkoituksemme oli viipyä Sydneyssä 3 kuukauden ajan mm. tehden töitä ja tutustuen kaupunkiin. Asunnon haussa ajauduimme mm. Sydneyn huonommille alueille. Näimme asuntoja, joissa lattioilla lojui kuolleita torakoita ja haju oli karmaiseva. Huomaamattamme saatoimme kävellä päivän aikana useita kilometrejä. Odotus palkitaan aina ja vihdoin löysimme mukavan asunnon keskustasta, Chinatownista. Tässä asunnossa viihdyimme sen 3 kuukautta mukava Uusi-Seelantilainen vuokranantaja ja Indonesialainen tyttö seuranamme.

Kaksi ensimmäistä kuukautta kului kuin siivillä töitä tehden ja hauskaa pitäen. Saimme huomata suuren eron suomalaisten ja australialaisten käyttäytymistavoissa. Ensimmäisenä tulee mieleen, kuinka kaupoissa myyjät kysyvät, että "Mitä kuuluu?" sekä australialaisten rento elämäntyyli. Siihen minäkin pääsin tutustumaan, kun muutamaan otteeseen kävin kavereiden kanssa töiden jälkeen pubissa oluella ja pelaamassa biljardia. Tämä tapa tuntuikin olevan australialaisten keskuudessa aika suosittua. Suurin osa ihmisistä meni raskaan työpäivän jälkeen oluelle pubiin ,vaihtamaan kuulumisia ja nauttimaan ystävien seurasta. Mielestäni tämä oli mukava tyyli. Harvoin pubissa näki juovuksissa olevia ihmisiä, joka olikin hyvin positiivinen asia.

Ensimmäistä kertaa pääsin nauttimaan australialaisesta juhla-humusta, kun koitti Rugbyn maailmanotteluiden aika. Pääsin töihin ystäväni kanssa sekä Rugbyn avajaisiin, että finaaleihin. Työskentelimme Novotel -nimisen hotellin baarissa, aivan Telstra -stadionin ulkopuolella. Tilaisuudet olivat täynnä paikallisia ja tietysti englantilaisia. Tunnelma oli korkealla. Englantilaisten tyylin omaksuneena australialaiset juhlivat näitä tärkeitä päiviä muun muassa käyttämällä paljon baarin antimia hyväkseen. Jälkeenpäin ajatellen olimme hyvin onnekkaita saadessamme nauttia tällaisesta tapahtumasta kuin Rugby.

Uusivuosi oli seuraava suuri juhlahetki, jolloin sataman Harbour Bridgeltä lähetettiin satoja ilotulituksia taivaalle. Tästä ikimuistettavasta hetkestä maailmanlaidalla pääsimme ystävieni kanssa nauttimaan muiden miljoonien ihmisten joukossa. Itse ihmisillä ei ollut ilotulitteita lainkaan vaan kaupunki järjesti tulitukset kansan riemuksi. Tämä tuntui jotenkin erikoiselta.

Uuden vuoden jälkeen matkustin Sunburyyn, Victoriaan australialaisen kirjeystäväni luokse. Olemme olleet kirjeenvaihdossa 7 vuotta ja viimein saimme tilaisuuden tavata. Vastaanotto oli lämmin ja sain nauttia oikeiden australialaisten vieraanvaraisuudesta. Ennen lähtöä Sunburyyn en ollut tavannut montaakaan itse australialaista, joten tämä oli hyvä hetki tutustua heidän tapaansa elää.

Ystäväni veivät minua mm. tutustumaan Melbourne Zoohon, jossa pääsin ihailemaan kenguruita, wombatteja ja koalia. Menimme Victorian etelä-osaan Phillip Islandille seuraamaan Pingviini-paraatia ja ajoimme n.300 kilometriä pitkää Great Ocean Roadia. Maisemat olivat todella kauniita. Pysähdyimme katsomaan pienimmätkin turisti-nähtävyydet matkan aikana ja minä tietysti olin heti valmis napsimaan kuvia. Kahden viikon loman jälkeen palasin takaisin Sydneyyn tapaamaan toista ystävääni, jonka kanssa minun oli tarkoitus jatkaa matkaa itärannikkoa pohjoiseen.

Vietimme Blue Mountain -vuorilla mukavan päivän kierrellen. Näkymät olivat henkeä salpaavat. Oli erikoista, miten maisemat muuttuivat niinkin lyhyen matkan päässä itse Sydneyn keskustasta. Sydneystä nousimme bussiin, joka matkasi kohti pohjoista. Bussi olikin oiva tapa matkustaa, koska näin pääsimme näkemään pienempiäkin paikkoja matkalla. Tarkoituksena oli mm. pysähtyä Byron Bayn rantakaupungissa. Siellä oli oikea lomatunnelma, hieno vaalea hiekkaranta ja muutama idyllinen katu kauppoineen.

Netistä löysin suomalais-australialaisen perheen, joka haki talon kunnostusapua Queenslandiin, Brisbaneen. Soitin perheeseen ja noin 4 päivää myöhemmin saavuin Beenleighin asemalle kantamuksineni ja perheen äiti oli minua siellä vastassa. Viihdyin perheen luona mukavan kuukauden töitä tehden, jonka jälkeen päätin lähteä Cairnsiin. Matkan jälkeen minun oli tarkoitus palata Suomeen. Mutta suunnitelmat tekivätkin täyskäännöksen.

Jo ensimmäisessä pysähdyspaikassa Noosa Headsissa huomasin, että en taidakaan haluta lähteä vielä kotiin. Sain töitä australialais-suomalaisesta lepokotiyhdistyksestä, Thornlandista, Brisbanesta. Olimme vierailleet australialaisen perheeni kanssa siellä. Sinne haettiin keittiöapulaista ja minä olinkin jo ehtinyt puhua sekä pääkokin ja johtajan kanssa. Pian asiat oli selvitetty ja minulla oli paikka keittiöapulaisena vanhainkodissa. Olin täynnä intoa.  Noosasta jatkoin matkaa Airlie Beachille ja bussimatka kestikin mielettömät 16 tuntia. Huh! Airlie Beach oli minulle aivan liian pieni paikka. Luultavasti olinkin jo ensimmäisen päivän aikana nähnyt kaikki. Tietysti Airlie Beach olisi ollut mielenkiintoinen paikka, jos olisi tehnyt retken Whitsunday Islandille. Ilma oli kuitenkin niin sateinen, että jätin retken väliin.

Cairnsissa tuli vettä kuin saavista. Kiertelin keskustan aluetta pieniä ostoksia tehden. Sateen yllättäessä löysin itseni hostellilta kirja kädestä. Ilta elämä Cairnsissa oli hyvin vilkasta. Seurasin sitä sivusta, kun muutamaan otteeseen kävin night-marketeilla. Hostelli sijaitsi sivumpana keskustasta, joten sain nukkua yöni rauhassa. Cairnsista lensin takaisin aurinkoiseen Brisbaneen. Lomamatka oli nyt takana ja tiedossa oli työntekoa ja ystävien seuraa pienen hengähdystauon jälkeen. Olin hyvin iloinen ollessani takaisin Brisbanessa.

Aloitin työni australialais-suomalaisessa lepokodissa kolmen kuukauden työsopimuksella. Aluksi toimin keittiöapulaisena, mutta jo kuukauden päästä löysin itseni ikkunanlasta ja rätti kädestäni. Työ oli vaihtelevaa. Ulkotyöt olivat unelma, sillä ilmat olivat vielä lämpimiä. Samalla sain rupatella asukkaiden kanssa. Työ oli mukava, koska sain harjoittaa sekä englantia että suomea. Työaikani loppupuolella työskentelin myös toimistolla. Todella upeaa. Työnteko toimistolla oli oikein rentoa ja kun työnteko maistui puulta siirryimme kirjastoon pelaamaan biljardia. Viimeisenä työpäiväni tunnelma oli hyvin haikea. Tämä työpaikka jäi mieleeni loppuelämäkseni. Henkilökunta muisti minua herkullisella täytekakulla ja ihanilla jäähyväis-lahjoilla. Hyvästelin lepokodin ihmiset apein mielin, mutta ajattelin, että tulemme vielä näkemään, sillä tulen vierailemaan maassa taas muutaman vuoden päästä.

Lepokodissa työskentelystä huolimatta ehdimme tehdä paljon kaikenlaista. Vierailimme Moreton Islandilla, Tangalooma Resortissa, jossa pääsimme tutustumaan delfiinien elämään lähietäisyydeltä. Tämä oli minulle ihan mieletön kokemus, sillä en ollut koskaan ennen nähnyt delfiiniä luonnossa. Viikonloppumme Moreton Islandilla oli täynnä aktiviteetteja. Pääsimme  kokeilemaan snorklausta australialaisten kalojen joukossa. Meren alla on kuin toinen maailma! Kävimme kajakoimassa ja laskemassa maha edellä lautojen päällä suurilta hiekkadyyneiltä. Viikonloppu oli ikimuistoinen.

Eräänä iltapäivänä pakkasimme auton takakonttiin telttailuvarusteet ja lähdimme Caloundraan, Sunshine Coastille viettämään mukavaa viikonloppua telttaillen. Tarkoituksena oli myös  hypätä laskuvarjolla 12 000 jalan korkeudesta. Viikonloppu oli onnistunut, vaikka tuli hieman vilu teltan pohjalla rötköttäessä. Oli jo toukokuun loppu, joka onkin jo talvea.

Laskuvarjohyppäys oli mieletön juttu. Hypätessäni koneesta pääni oli ihan tyhjä, en ajatellut mitään. Ehkä se olikin parasta, sillä muuten olisi saattanut tulla yhtäkkiä pupu pöksyyn. Meno oli päätä huimaava, 45 sekuntia pelkkää pudotusta. Hurjan matkan jarruttajana toimi pienikokoinen varjo, jonka kokenut tandemhyppääjä avasi heti koneesta hypättyämme. Kun suurempi varjo oli avattu ja leijailimme alas kohti rantaa, sitä ehti hieman vilkuilla ympärilleenkin. Maisemat olivat todella upeat. Aamukin oli vasta kunnolla valkenemassa, joten aurinko loi taivaanrannalle kauniita värejä. Kyllä kannatti. Tämä teko taas oli yksi matkani kohokohtia. Hurjaa menoa!

Viimeisinä päivinä juoksin matkamuisto-kaupoissa. Teimme tuliaisostokset Brisbanen keskustassa ja jokaisesta kaupasta lähti tavaraa mukaani. Minun ei tarvinnut enää Sydneyssä lähteä kauppoihin. Huono puoli siinä oli, että lentokentällä jouduin maksamaan liikapainosta useamman dollarin. Viimeinen päivä Brisbanessa kului kuin siivillä. Ei millään jaksanut uskoa että kohta olisi kaikki mukavuus ohi. Teki mieli vaan sanoa kellolle, että pysähdy nyt. Lentokentälle ajaessa autossa oli hyvin haikea tunnelma, ihan hiljaista. Aivan kamala olo. Eihän tämä voinut tässä olla, Ei. en tahdo lähteä, minä ajattelin. No kaikki hyvä loppuu aikanaan. Lentokentällä halailtiin ja luvattiin kirjoitella. Ei muuta kuin laukut ruumaan ja nokka kohti Sydneyä, jossa viipyisin viisi päivää ennen kun lentäisin ulos maasta.

Aika meni ihan mukavasti. Sydneyssä tapasin ystäviäni ja tein myös pieniä matkamuisto-ostoksia, kävin kuuntelemassa Didgeridoo-musiikkia ja napsin kuvia. Oli hassua palata paikkaan, mistä matkani alkoi. Yövyin vanhan vuokranantajani luona. Asunnossa asui kaksi uutta tyttöä. Toinen heistä teki minulle joka ilta maukkaan päivällisen, minun sitä pyytämättä. Oikein herttainen henkilö. Noita herttaisia ihmisiä on Australia pullollaan. Siitä minä ehkä pidinkin eniten, kohteliaista ihmisistä.

Minna Hämäläinen

Nyt on pari kuukautta vierahtanyt taalla Australiassa. Viimeksi kun kirjoittelimme, olimme matkalla Brisbaneen tyonhakupuuhiin. Kaupunki tuli reilussa parissa viikossa tutuksi, mutta  toita emme onnistuneet loytamaan. Sydneyssa WTC:n porukka tosin varoittelikin ettei Brisbane ole toiden saannin kannalta parasta seutua. Brisbane oli mukava kaupunki kaiken kaikkiaan. Vierailimme mm. Lone Pine Sanctuaryssa koaloita, kenguruita ja muita elaimia ihmettelemassa. Parin viikon tuloksettoman tyonhaun jalkeen paatimme kuitenkin jatkaa matkaa. Suunnistimme n.800 km rannikkoa pohjoiseen Bundaberg nimiseen paikkaan, jonka olimme kuulleet paikan olevan hyvaa seutua toiden suhteen.

Rantauduimme 20.11. yhteen Bundabergin "workers" hostelleista, jotka tarjoavat erilaisia farmitoita asukkailleen. Pari paivaa saapumisemme jalkeen olimme molemmat toissa. Sarita tyoskenteli Bundabergissa viettamamme ajan samalla vihannesfarmilla paprikapakkamossa. Mina tein ensimmaisen viikon erilaisia farmitoita ja loput kolme viikkoa olin Bundy Palms nimisella palmupuutarhalla apumiehena. Viihdyimme lopulta kaupungissa tayden kuukauden. Tyonteko oli valilla rankkaa, mutta saimme nopeasti huikean maaran uusia kavereita, joiden kanssa tyontekokin tuntui helpommalta.

Hostelli veloitti viikon asumisesta 120 dollaria (n.70 euroa)/ hlo, hintaan sisaltyy huone 4 hengen jaetussa huoneessa ja kuljetukset toihin. Palkkaus farmeilla oli yleisesti tuntipalkkapohjaista n. 14 dollaria (n.8 euroa) tunnilta ja tyopaivat keskimaarin 8-10 tuntisia. Toita sai halutessaan tehda seitsemana paivana viikossa, mutta suurin osa reissaajista piti paivan tai pari vapaata viikossa. Vapaapaivina kavimme biitsilla, ostoksilla tai hengailimme kavereiden kanssa hostellin beergarden-terassilla, halpaa olutta auringonpaisteessa siemaillen...

Ennen toiden aloittamista varasimme ikaankuin "porkkanaksi" kolmen paivan Fraser Island- retken seka purjehduksen Whitsunday Islandille jouluksi. Lopetimme tyot 18.12. ja suunnistimme laheiseen Hervey Bayn kaupunkiin ja sielta Fraser Islandin hiekkasaarelle. Kiersimme saarta yhdeksan hengen porukalla kolme paivan ajan. Mahtavia kirkasvetisia sisamaajarvia, puroja seka sademetsaa erilaisine puineen ja kasveineen. Hienoimmat kolme paivaa reissumme aikana!!!

Fraser Islandin jalkeen matkasimme n.1000 km rannikkoa pohjoiseen Airlie Beach nimiseen paikkaan josta lahdimme jouluaatto-aamuna purjehtimaan Whitsunday Islandille, joka on osa Great Barrier Reefia. Purjehtimisen lomassa ankkuroimme veneen valilla suojaisiin poukamiin, josta laivan kippari heitti porukan kumiveneella rannan laheisyyteen. Snorklaamassa naimme uskomattomia, varikkaita kalaparvia ja korallia, joka on kuin vedenalaista metsaa eri vareineen. Ensimmaisen kerran kun menimme kristallin kirkkaaseen) veteen, takaisin veneeseen olo oli kuin olisi katsonut luontodokumenttia livena! Hyvaa ruokaa ja rentoa kannella makailua viilentavassa merituulessa seka kaynti yhdella maailman hienoimmista hiekkarannoista, Whitehaven Beachilla, jolla hiekka on kuin valkoista puuteria. Mahtava kokemus ja tosiaankin unohtumaton joulu!

Matkamme jatkuu edelleen pohjoiseen, Cairnsin kaupunkiin josta lennamme tammikuun alkupaivina etelaan Adelaideen.

t. Sarita ja Juha

Lahdimme matkaan syksyisesta Suomesta 7. lokakuuta, tarkoituksenamme matkustaa maailman ympari seitsemassa kuukaudessa. Matkasuunnitelmaamme etenee siten, etta Australiassa olemme nelja kuukautta, Uudessa Seelannissa kuukauden, Cookin saarten Rarotongalla kaksi viikkoa seka Yhdysvalloissa kuukauden.

Ensimmainen kohdemaamme oli siis Thaimaa, jossa vietimme kaksi viikkoa lomaillen, josta viikon Bangkokin hulinassa ja toisen pienella idyllisella Koh Sametin saarella. Saavuimme Sydneyhyn 21.10. varhain aamulla. Kentalla meita oli vastassa hyvantuulinen Work and Travel Companyn edustaja nimeltaan Amanda, joka kyyditsi meidat hienolla WTC:n maasturilla Sydneyn keskustassa sijaisevalle Wake Up- hostellille. Neljan ensimmaisen yon majoituksena toimiva Wake Up oli uusi, siisti ja sijainniltaan todella erinomainen majapaikka. Pitkan yolennon jalkeen olimme vasyneita mutta emme malttaneet jaada paikoillemme, vaan suunnistimme kaupungille, koska saapumispaiva oli kokonaan vapaa. Sydneyn kuuluisa oopperatalo, Harbour Bridge seka kaupungin keskusta olivat vain 20 min kavelymatkan paassa Wake Up- hostellilta.

Toisen paivan aamiaisen jalkeen osallistuimme WTC:n tiloissa pidettyyn orientaatiotilaisuuteen. Saimme tietoa tyontekoon liittyvista asioista kuten verotuksesta ja tyomahdollisuuksista yleisesti. Paikallisen pankin edustaja oli hoitanut valmiiksi pankkitilin avauksen ja saimme automaattikortit. Yhteydenpitoa varten avasimme paikallisen operaattorin prepaid-liittymat kannykkaamme. WTC:n omalta "aktiviteetti vastaavalta" Benilta saimme hyvia vinkkeja ja tarjouksia kaikkeen mahdolliseen tekemiseen juhlimisesta surffaamiseen.

Tyonhakuun oita on tarjolla parhaiten suurimmissa kaupungeissa seka itarannikon alueella. WTC:n tyotakuun vastaanottaneista tytoista ja pojista osa lahti viinitilalle Milduraan ja samassa hostellissa asustellut suomailaistytto sai paikan Sydneylaisen viiden tahden hotellin siivoustiimista. Toita on kylla tarjolla kunhan on itse aktiivinen ja valmis ottamaan ennakkoluulottomasti lahes mita tahansa. Hedelmanpoiminta ja erilaiset maatilatyot tyollistavat pitkin rannikkoaluetta aina Adelaidesta Cairnsiin ja ovatkin erittain suosittuja reissaajien keskuudessa. Poimintatyo on saattaa toisinaan olla todella raskasta. mutta mahdollistaa
vapauden siirtya paikasta toiseen, koska yhteen paikkaan ei tarvitse sitoutua pitkaksi aikaa kerrallaan. Poimintatyon tekeminen onkin hyva tapa nahda erilaisia paikkoja seka ihmisia.

Itse paatimme lahtea Sydneysta rannikkoa pohjoiseen Brisbanen suuntaan Greyhoundilla, koska halusimme nahda maisemia samalla seka pysahtya matkalla Byron Bayn rantakaupungissa. Bussi onkin kateva tapa jos haluaa pysahdella valilla, koska valimatkat ovat todella pitkia. Byron Bayssa on todellinen lomakaupunkin tunnelma, hieno hiekkaranta ja muutama idyllinen katu kauppoineen. tarkoituksenamme on loytaa toita taalta ja jatkaa rannikkoa pohjoiseen eteenpain jos kay niin ettei taalla tarppaa. Niita hedelmanpoimintoja kun on takuulla tarjolla.

t. Juha ja Sarita